11.2.17

Maalattu radiopöytä


40 - 50 -luvun funkkis-tyylinen radiopöytä löytyi Tori.fi:n kautta. Se sijoittui meillä makuuhuoneeseen ikkunan alle sivupyödäksi. 

Monikäyttöinen kaluste on mittasuhteiltaan siro (lev. 76 cm, kork. 64 cm, syv. 38 cm) ja sopii pieneenkin tilaan, vaikkapa sängyn viereen yöpöydäksi.




Aikoinaan näiden pienten puisten radiopyötien ja -kaappien ääressä kuunneltiin radiolähetyksi putkiradioista. Useimmiten radiokaapit olivat puun värisiä, kuten tämänkin alunperin. 




Tummassa puupinnassa ei ollut mitään vikaa, se vaan ei sopinut makuuhuoneen muuhun sisustukseen. 

Maalasin radiopöydän valkoiseksi vesiohenteisella Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla. Sain tumman pinnan peittymään ja kalustemaalin tarttumaan maalaamalla kaapin ensin pohjamaalilla.




Maalasin radiokaapin sisätiloissa. Maali kuivui ja sen haju haihtui nopeasti. Sotkuakaan ei maalista tullut, kun lattian suojaksi levitti sanomalehtiä.

Kolme maalikerrosta kalustemaalia riitti peittämään alta kuultavan tumman sävyn. Maalin levittämiseen käytin pensseliä.




Radiopöydän oven lukko oli rikki, korvasin sen mustalla spray-maalilla maalaamallani lenkkivetimellä. Uusia kalustelukkoja ym. heloja kunnostettaviin huonekaluihin voi tilata esim. Helakauppa.com:ista. 




Radiokaapin hyllyille ja oven taakse mahtuu paljon kirjoja ja lehtiä. Sen vieressä on nojatuoli, jossa niitä voi lueskella. Työn alla on kunnostaa vanha jalkalamppu nojatuolin viereen lukuvaloksi. Tähän takan taaksee jäävään tilaan on tulossa lukunurkkaus, jonne voi vetäytyä kun haluaa omaa rauhaa.


24.1.17

Talipallotelineen tuunaus


Tavallinen metallinvärinen talipalloteline muuttui tavanomaisesta tyylikkääksi mattamustalla spray-maalilla maalaamalla.




Talipalloteline on maalattu samalla maalilla kuin polkupyöräteline. Maalattu pinta on kestänyt kovaa käyttöä ja vaihtelevia sääolosuhteita hyvin molemmissa.




Omenapuun oksalla roikkuva talipalloteline sekä ruokinta-automaatti ovat nyt mustina yhteensopivat. Ruokintapaikalla vierailevat linnut tuskin osaavat tätä arvostaa, mutta keittiön ikkunasta ruokintapaikan elämää tarkkailevan maalarin silmää tämä pikantti yksityiskohta hivelee kovastikin. ;)


22.1.17

Blogin uusi ulkoasu


Kuten olette ehkä jo huomanneetkin, Tee-se-itse-naisen sisustusblogin ulkoasu on uudistunut!



Olen tähän asti käyttänyt Bloggerin omaa blogipohjaa ja gadgetejä. 





Gadgetien lisäksi olen muokannut blogin ulkoasua CSS-koodeilla. 

Blogikoodeja ja ulkoasuvinkkejä löytyy suomeksi mm. osoitteesta http://blogikoodeja.blogspot.fi/.




Siinä vaiheessa kun edellä mainitut tavat ja vaihtoehdot alkavat tuntua rajallisilta, on aika ladata blogipohja muualta. Netistä löytyy valtava määrä ilmaisia blogipohjia, joista valita. 




Tallensin valitsemani pohjan täältä

Ennen uuden blogipohjan lataamista kannattaa varmuuskopioida vanha pohja. 

  

Uusi malli ladataan vanhan tilalle.



Uutta blogipohja on heti käytössä ja sitä voi lähteä muokkaamaan mieleisekseen.

Valitsemaani blogipohjaa muokataan HTML-koodia muuttamalla. Vaatii vähän opettelua, mutta netistä löytyy (enimmäkseen englanninkielisiä) ohjeita ja valmiita koodeja, joilla muokkaaminen onnistuu. 

Tehdyt muutokset voi aina perua, joten kokeilemallakin pääsee pian jyvälle, mitä kohtaa koodissa muuttamalla saa minkäkin muutoksen aikaan.



Toivottavasti pidätte blogin uudistuneesta ilmeestä ja uskallatte lähteä kokeilemaan itsekin!

8.1.17

Vanhan jalkalampun rungon kunnostaminen


Tori.fi:n kautta hankittu vanha 40-50 -luvun jalkalamppu on löytö, jollaista olen jo kauan etsinyt kunnostettavaksi. Kriteerinä oli, että jalkavalaisin on toimiva ja kunnossa, eikä kaipaa kovin suurta ehostusta.





Tämä yksilö oli säilynyt hyvin ikäisekseen. Sen puinen jalka oli saanut kolhuja ja maalipinta rikkoutunut paikoitellen. Paikkasin kolot kittaamalla ja hiomalla kitin tasaiseksi sen kuivuttua. Hionnan jälkeen maalasin jalan mustalla kalustemaalilla kahteen kertaan.





Alun perin jalka oli maalattu mustanruskeaksi, mutta musta on aika lähellä alkuperäistä sävyä ja sopii paremmin muuhun sisustukseen. Tarkoitus ei ollut muutenkaan entisöidä jalkavalaisinta alkuperäiseen tyyliin, vaan tehdä siitä omaan kotiin sopiva.




Lampun ilmeisesti alkuperäinen maadoittamaton johto oli ehjä ja siisti. Sille riitti pelkkä puhdistus Maalipesulla. Talossamme on maadoittamattomia pistorasioita, joten pistoketta ei tarvinnut vaihtaa maadoitettuun.

Rungon metalliosat olivat ajan myötä patinoituneet. Niiden kirkastamiseen löytyi apu autotallista, Bilteman kromikiiltoMuoviosille riitti pesu astianpesuaineella ja -harjalla.




Varjostimen runko oli ehjä, vaikkakin vähän vääntynyt. Varjostimen kunnostamiseen kuluukin sitten enemmän aikaa, kerron siitä tarkemmin kun työ edistyy. Kuvissa varjostin on vielä alkuperäisessä kuosissa.


5.1.17

Non-woven -tapetin asennus


Aloittelevana tapetoijana valitsin makuuhuoneen tapetiksi helposti asennettavan Non-woven -tapetin, joka liimataan suoraan seinään. 

Valitsemani tapetti on ESTAhome.nl:n Roses black and white. Se on tyyliltään romanttinen ja sopii hyvin makuuhuoneeseen vinon katon lappeen alle. Tapetin kuvio on suurikokoinen, mutta ei hallitseva, koska sitä on vain yhdellä matalalla seinällä.




Tapetin leveys sekä kuvion korkeus ovat 53 cm. Yhdessä rullassa on 10,05 cm tapettia. Tapetoitavan seinän korkeus 1,27 m, leveys 5,85 m. Seinän tapetointiin kului n. 1,5 rullaa tapettia ja (Kiilto) tapettiliimaa n. 1 litra.

Tapettivalmistajien sivuilta löytyy laskureita, joiden avulla tapetin menekin saa laskettua. Tapettia kannattaa kuitenkin hankkia sen verran reilusti, ettei se lopu kesken, jos jossain kohtaa meneekin pieleen. Yli jäänyttä tapettia voi käyttää kaikenlaisessa askartelussa.




Tapetointiin tarvitaan:


Tapettia
Tapetti-/seinäliimaa
Tela tai sivellin
Mattoveitsi
Viivain
Lyijykynä
Rullamitta
Vatupassi eli vesivaaka
Muovinen lasta tai tapettiharja
Kostea riepu
Sanomalehteä lattian suojaksi


Ohje Non-woven -tapetin asentamiseen löytyy mm. täältä.




Aloitin tapetoinnin seinän vasemmasta kulmasta. Irrotin tapetoinnin ajaksi pistorasian suojuksen ja ilmanvaihtohormin kannen. Ruuvasin auki myös jalkalistan ruuvit niin, että tapetin alareunan sai pujotettua listan alle.

Levitin seinäliimaa maalisiveltimellä aina yhden vuodan verran kerrallaan. Levittämiseen voi käyttää myös telaa. Nostin vuodan seinälle ja kohdistin kuvion jatkumaan samasta kohtaa edellisen kanssa. Vuodat liimataan ns. puskusaumaan eli vuodat tulevat vierekkäin. Vuotien välistä pursuava liima kannattaa pyyhkiä heti pois kostealla rievulla.




Ensimmäinen vuota on tärkeää saada asennettua suoraan, silloin seuraavatkin tulevat suoraan. Pitkällä seinällä vinous kertautuu ja näkyy kuviossa. Suoruuden voi tarkistaa vatupassilla.

Vanhoissa taloissa seinät eivät välttämättä ole suoria, se kannatta ottaa huomioon tapetin valinnassa. Varsinkin ruudulliset tapetit paljastavat seinien vinouden selvästi, pienikuvioisissa sitä ei niin huomaa.




Ylä- ja alareunasta ylimääräinen tapetti leikataan terävällä mattoveitsellä. Alareuna piiloutuu jalkalistan alle, yläreuna leikataan suoraksi viivaimen avulla. Tämä tapetti tuli vinon katon lappeen laudoituksen alle, jonne tapetin yläreunan pujotin.

Tapetointi Non-woven -tapetilla ja seinäliimalla oli helppoa ja nopeaa. Vuodan saattoi irrottaa ja liimata uudelleen, jos meni vinoon tai tuli ryppyjä. Muovilasta oli hyvä apuväline ilmakuplien siloittamiseen.




Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Tapetti muutti makuuhuoneen ilmettä todella paljon. Makuuhuone on sisustettu muutenkin romanttisesti vinttikamarimaiseksi virkatuilla pitsimatoilla, valkoisiksi maalatuilla kalusteilla ja mustavalkoharmailla tekstiileillä. Mustavalkoharmaa ruusutapetti sopii mielestäni mainiosti täydentämään tyyliä.


2.1.17

Oikeilla ja nurjilla silmukoilla neulottu torkkupeitto


Koska olin varannut enemmän lankaa kuin tarvitsinkaan tähän neulottuun siksak-torkkupeittoon, neuloin jäljelle jääneistä langoista toisen. 

Tämä malli on siksak-peittoa helpompi. Tämä neulotaan pelkästään oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla.




Neuloin peiton kahdella nro 8 puikolla 7 Veljestä -langasta. Peitossa on kolmea erisävyistä harmaata, mustaa, valkoista ja oranssia (hunaja).




Peiton leveys on 150 cm (170 silmukkaa). Pituus on myös 150 cm eli torkkupeitto on neliön mallinen.




Silmukoiden luomisen jälkeen peiton reunaan neulotaan muutama kierron aina oikein -neuletta. Reuna pyrkii rullautumaan, jos peiton neuloo oikealla puolella oikeilla ja nurjalla puolella nurjilla silmukoilla heti alusta asti.




Myös peiton molemmilla sivuilla on 5 silmukan levyinen reuna, joka on neulottu jokaisella kierroksella oikein.




Yhden raidan korkeus on 10 kierrosta. Kaksi peräkkäistä raitaa on neulottu oikealla puolella oikeilla ja nurjalla nurjilla silmukoilla. Joka kolmas raita on helmineuletta (1 oikein, 1 nurin).  

Kun torkkupeitto on neulottu halutun pituiseksi, sen langanpätkät päätellään neuloksen sisälle purkautumisen estämiseksi. 


18.12.16

Nappisomisteinen koristetyyny tweed-kankaasta


Musta-harmaa kukonaskelkuvioinen villakangaspala (tweed) löytyi edullisesti kirpputorilta. Ompelin kankaasta koristetyynyn sohvalle. 

Tämän tyynyn koko valmiiksi ommeltuna on 40 x 60 cm. Se on ommeltu yhdestä 62 x 82 cm kokoisesta palasta (sis. saumanvarat 1 cm).

Tyynyn voi ommella myös kahdesta palasta ja käyttää kahta erilaista kangasta. 




  Ennen kankaan leikkaamista silitin siihen painuneet taitteet suoriksi. Silitettyä kangasta on helpompi käsitellä ja työn jäljestä tulee siistimpi.

Kuviollista kangas on helppo leikata ja ommella seuraamalla kuviota. Leikkaamisen jälkeen huolittelin kangaspalan reunat kuvion reunoja pitkin saumurilla. 




Taitoin kangaspalan kahtia ja asettelin kankaan oikeat puolet vastakkain, ompelin reunat ja jätin täyttöaukon.

   Ompelun jälkeen leikkasin kulmien saumanvarat pienemmiksi ja käänsin työn oikein päin. Kulmat asettuvat käännettäessä paikoilleen paremmin, kun niiden kohdalla on pienemmät saumanvarat.




Kun tyynypussi on käännetty oikein päin, täytetään se täyttöaukon kautta vanulla. Vaihtoehtoisesti tyynyn sisälle voi pujottaa sisätyynyn.

Käytin tyynyn täyttämiseen Ikean Inner -sisätyynyn vanua.

Täyttöaukon ompelin kiinni käsin piilopistoilla. Mittasin ja merkkasin nahkapäällysteisille kantanapeille paikat ja ompelin ne tyynyn läpi paksulla neulalla ja vahvalla ompelulangalla.




Musta-harmaa villakangastyyny sopii hyvin muuhun sisustukseen ja sohvalle erilaisista sisustuskankaiden paloista ompelemiini alcantara-, keinonahka-, nahka-, pellava-, sametti-, ja villakangastyynyihin (klik, klik ja klik). 




Villakankainen tweed-tyyny on ihanan pehmeä ja lämmin. Sen kanssa kelpaa löhöillä sisällä sohvalla, kun ulkona on pakkasta! 


6.11.16

Tikattu suojahuppu saumurille


Koska käytettynä ostamassani saumurissa ei ollut mukana suojahuppua, ompelin sille sellaisen itse.

Etsin sopivia malleja netistä eri hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä (serger, overlocker, cover, case, sewing room, sewing machine cover...). Löysin mm. tämän neliön mallisen sekä tämän, jota muokkasin omaan käyttöön sopivammaksi. 

Halusin, että suojahuppu on pehmeä ja muhkea, mutta pysyy jämäkästi kuosissaan. Päädyin pehmustamaan hupun vanulla ja tukemaan kankaan silitettävällä kovikekankaalla.




Kankaiksi valitsin kolme erilaista mustavalkoruudullista puuvillakangasta. Saumurin huppu sopii hyvin yhteen aiemmin ompelemani mustavalkoruudullisesta Ikean Knalla-kassista ompelukoneen suojapussin kanssa. Molemmat tulevat olemaan esillä ja valmiina käyttöön yläkerran työpisteessä.




Aloitin mittaamalla saumurin ja piirtämällä hupulle kaavat kertakäyttölakanasta. Testasin kaavan koon ompelemalla lakanasta mallihupun. Sovitin mallihuppua saumurin päälle ja tein muutoksia kaavaan, kunnes se oli oiken kokoinen.




Tarvikkeet:

3 erilaista ruutukangasta (puuvillaa)
Vanulevyä
Vuorikangasta (lakanakangas)
Liimautuvaa kovikekangasta
Nauhaa kahvaan
Vinonauhaa alareunaan




Kappaleet ruutukankaista:

2 sivukappaletta, (peilikuvat)
2 sivutaskukappaletta, (peilikuvat)
1 takareunasta etureunaan ulottuva saumurin yli ulottuva päällyskappale



Kappaleet vanulevystä:

2 sivukappaletta
2 taskukappaletta
1 päällyskappale




Kappaleet vuorikankaasta:

2 sivukappaletta
1 päällyskappale



Kappaleet kovikekankaasta:

2 sivukappaletta
1 päällyskappale

Kovikekankaaseen ei tarvitse lisätä saumanvaroja.




Piirsin ja leikkasin tarvittavat kappaleet kankaista 1 cm saumanvaroilla. Lisäsin 1 cm saumanvaraa muihin paitsi kovikekankaasta leikattaviin kappaleisiin.

Silitin kovikekankaan ruutukankaasta leikattujen kappaleiden, paitsi taskuosien taakse.

Tikkasin vanun ruutukankaisiin ruutujen mukaisesti.




Seuraavaksi ompelin taskukappaleet ja sen vuorikappaleet yläreunoista yhteen. Käänsin oikein päin, neulasin taskut sivukappaleisiin ja ompelin sivuilta läheltä reunaa. Kun taskut ovat valmiiksi kiinni sivukappaleissa, kappaleiden yhdistäminen helpottuu. Kaikki kerrokset pysyvät paremmin paikoillaan ja tulevat varmasti mukaan.  




Kahvan hupulle ompelin puuvillaisesta nauhasta. Sen voi ommella myös hupussa käytetystä kankaasta. Kahva neulataan paikoilleen ja ommellaan päällyskappaleeseen ennen kaikkien kappaleiden yhdistämistä.  

Seuraava vaihe onkin sitten sivukappaleiden neulaaminen päällyskappaleeseen ja kaikkien kolmen kappaleen yhteen ompeleminen. Pyöristin hupun terävät kulmat ommellessa. Hupun kulmat kääntyvät ja asettuvat paremmin paikoilleen, kun saumanvaroihin leikataan pieniä lovia. 

Ompelin hupun vuorikappaleet pussiksi, käänsin sen nurin ja neulasin hupun sisäpuolelle sen alareunaan. Vuori neulataan ja ommellaan hupun alareunaan vinonauhan avulla. 




Suojahupun etupuolen voi koristella oman maun mukaan. Sivutaskuihin voi ommella pystysaumoja, joilla iso tasku jakautuu pienempiin lokeroihin.

Samoilla kaavoilla pystyy ompelemaan saumurille kantokassin, kun lisää huppuun pohjan. Kantokassin päällyskappaleeseen täytyy ommella vetoketju, napit tms. avattava ja suljettava, saumurin mentävä aukko.  

Saumurin alle voi ommella vielä myös alustan ja pussin, joka kerää kangassilpun.




Sen lisäksi, että suojahuppu näyttää hyvältä ja sopii sisustukseen, se suojaa saumuria pölyltä. Saumuria voi säilyttää esillä ja se on aina valmiina, kun ompeluinspiraatio iskee.


1.11.16

Ikean kassista suojapussi ompelukoneelle


Leikkasin ja ompelin Ikean mustavalkoruudullisesta Knalla-kassista suojapussin ompelukoneelle. Kassi oli sellaisenaan liian suuri ompelukoneen säilytykseen, mutta pienellä tuunauksella siitä tuli sopivan kokoinen. 




Leikkasin kassista pohjan ja alareunan, säästin leikatut kappaleet (pohjan ja reunakaitaleet) ja ompelin ne kassiin uudelleen samalla tavalla kuin ne oli alunperin ommeltu.




Kassin materiaali on 100 % polypropeenia. Liukas muovimainen materiaali ei soveltunut ompelukoneella ommeltavaksi, joten ompelin pohjan ja reunakaitaleet kassiin käsin. Ompeluun käytin vahvaa paksua ompelulankaa. 




Ompelu oli helppoa pistämällä pistot samoista rei'istä, joissa aikaisemmat ompeleet olivat olleet. Käsin ompelua helpotti kätevä apuväline -  neulantarttuja, jonka avulla neulan sai vedettyä paksujenkin kohtien läpi. 




Isosta kassista pienennetty suojapussi piilottaa ompelukoneen näkyviltä ja suojaa sitä pölyltä. Kassissa sitä on helppo siirrellä ja kuljettaa tarvittaessa mukana.  


20.10.16

Pipo ja tuubihuivi trikoosta


Käytöstä poistetut, vielä hyväkuntoiset trikoopaidat voi kierrättää pipoiksi ja tuubihuiveiksi. Kangasta ei tarvita kovin paljon, varsinkaan lasten kokoihin. Mikään ei estä myöskään yhdistelemästä erivärisiä ja -kuosisia kankaita samaan pipoon ja huiviin, kuten esim. täällä on tehty.

Pipoihin ja tuubihuiveihin voi käyttää muista ompelutöistä jääneitä tilkkuja. Pieniä paloja trikookangasta löytyy edullisesti myös kangaskauppojen palalaareista.




Saumurilla pipojen ja tuubihuivien ompelu on helppoa ja nopeaa. Jos saumuria ei ole käytössä, tavallisista ompelukoneistakin löytyy trikoon ompeluun sopivia joustavia ompeleita. 

Ompelukoneeseen kannattaa vaihtaa joustavien kankaiden ompeluun tarkoitettu pyöreäkärkinen jersey-neula (=pallokärkineula), joka ei riko neuloskankaan lankoja ommeltaessa.




Trikoopipon ompeluun löytyy runsaasti kaavoja ja ohjeita netistä. Tässä yksi erittäin selkeä ja havainnollinen, suomenkielinen ohje.




Piirsin omaan päähän sopivan pipon kaavan mainospipon mitoilla. Kaarevan lakiosan pyöreän muodon piirsin ruokalautasen reunan avulla.

Leikkasin trikoosta kaksi kappaletta, jotka ompelin saumurilla oikeat puolet vastakkain yhteen.  




Leikkasin yhteen ommeltujen kappaleiden päihin 6 cm syvät halkiot. 




Käänsin halkiot yhteen pitkittäin ja ompelin pipon ulkopuolelle jäävän lakiosan saumat yhteen.




Pipon laen saumat tulivat nyt ristiin.




Saumat näyttävät viimeistellyiltä, kun ne yrittää saada osumaan toisiaan kohti.




Kappale käännetään oikein päin ja sisäpuolelle jäävä halkio ommellaan samalla tavalla yhteen, nyt vain kankaan oikealta puolelta. Sen jälkeen pipo on valmis oikein päin käännettäväksi ja käyttöön otettavaksi.




Tuubihuivin mitat ovat valmiista Buff-huivista. Tähän aikuisen kokoiseen huiviin tarvitaan 52 x 75 cm pala trikookangasta. Palasta tulee 75 cm pitkä ja 26 cm leveä tuubi.

Pala taitetaan pituussuunnassa keskeltä ja ommellaan sivusaumasta yhteen. Langat sauman molemmissä päissä kannattaa pujottaa neulalla sauman sisälle purkautumisen estämiseksi. Tuubihuivin ylä- ja alareunaa ei tarvitse välttämättä huolitella. 




  Ompelin samalla useita pipoja ja tuubihuiveja. Näille on nyt näin syksyllä käyttöä ulkoillessa ja urheillessa. Sopivat myös hyvin joululahjoiksi!