28.12.15

Näyttötutkintotöitä


Sisustusalan perusammattitutkintoon tähtäävä monimuotokoulutus on nyt päättynyt. Saamme pian tutkintotodistukset ja valmistumme sisustustekstiilien valmistajiksi. 




Näyttöä varten jokainen suunnitteli ja toteutti viisi työtä: Lampunvarjostimen, ikkunaverhon, koristetyynynpäällisen, torkkupeiton sekä tuolin irtopäällisen




Näytön päätyö oli tuolinpäällinen, siitä tehtiin myös kirjalliset suunnitelmat, mallipiirrokset mittakaavassa, taso- ja poikkileikkauskuvat, kustannuslaskelma, työjärjestys sekä tarkat työohjeet.




Töiden oli tarkoitus olla keskenään yhteensopivia ja ne arvioitiin kokonaisuutena. Työt suunniteltiin kuvitteelliselle asiakkaalle, asiakkaan toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Asiakkaan valitsemaan tilaan tehtiin sisustussuunnitelma, johon sopiviksi työt suunniteltiin.




Kuten kuvista näkyy, jokaisen työt olivat todella hienoja ja hyvin tehtyjä ja NIIN tekijänsä näköisiä ja tyylisiä! 

Meillä oli kiva, innostunut ja taitava ryhmä, jota yhdisti intohimo itse käsillä tekemiseen ja sisustamiseen. Jokaisella oli jo jonkin verran aikaisempaa kokemusta ompelemisesta ja halu oppia lisää. Uuden oppiminen on usein työlästä (vaikka aihe olisikin kiinnostava), mutta erittäin palkitsevaa ja mukavaa samanhenkisessä seurassa!

KIITOS!


20.12.15

Vanutikattu patakinnas


Ompelin keittiöön uuden patakintaan. Uusi patakinnas sopii hyvin yhteen jo olemassa olevien keittiötekstiilien kanssa, koska käytin siihen samaa mustavalkoruudullista puuvillakangasta, josta ompelin aiemmin keittiöpyyhkeitä ja patakintaat.  

Isoruutuisen kankaan lisäksi käytin patakintaaseen yksiväristä mustaa ja mustavalkoista pikkuruutuista puuvillakangasta. Kankaiden lisäksi patakintaaseen tarvitaan levyvanua ja vinonauhaa.


Leikkasin mustasta sekä isoruutuisesta kankaasta kaksi 18 x 25 cm kappaletta, mustasta ja pikkuruutuisesta kaksi 18 x 80 cm kappaletta (sis. saumanvarat). Pyöristin pitkien kappaleiden kaikki neljä kulmaa, pienempien kappaleden kulmista kaksi.


 Seuraaavaksi leikkasin vanusta yhden pitkän ja kaksi pienempää kappaletta samoilla mitoilla.


Huolittelin kaikkien kappaleiden reunat saumurilla. 

Asettelin pienemmät kappaleet yhteen niin, että musta kangas jäi alle, vanu väliin ja isoruutuinen kangas päälle.

Ruutukankaaseen oli helppo ommella tikkaukset ruutukuviota seuraamalla. Neulasin kappaleet yhteen ennen ompelua.


Ruutujen kulmien mukaan ommellut tikkaukset pitävät kappaleet hyvin yhdessä. Tikkasin myös pitemmät kappaleet yhteen. Alle jäi musta kangas, väliin vanu ja päälle pikkuruutuinen kangas.


Seuraavaksi neulasin ja ompelin pienempien kappaleiden yläreunoihin vinonauhan. Vinonauhan ompelun jälkeen asettelin kappaleet yhteen.


Neulasin vinonauhan kiertämään ja samalla yhdistämään kappaleet. 

Vinonauha ommellaan ensin kiinni toiselta puolelta ja sitten se käännetään ja ommellaan toisen puolen päälle. Käännetty vinonauha piilottaa sauman alleen ja viimeistelee reunan. Vinonauhan alle jäävät saumanvarat kannattaa leikata kapeammiksi, että nauha kääntyy paremmin.

Pienistä kangastilkuista sai taas tehtyä jotain uutta ja käyttökelpoista kotiin.

13.12.15

Pusuhuuli-tyyny


Tämän pusuhuuli-tyynyn ehtii vielä ommella joululahjaksi. Tulostettava ja suurennettava kaava löytyy Pinterestistä

Suurensin kaavaa niin, että valmiin tyynyn korkeudeksi tuli 40 cm ja pituudeksi 78 cm. Täytteenä en käyttänyt Botoxia (!), vaan Ikean Inner sisätyynyn vanua. Tämän kokoiseen tyynyyn vanua meni 1,5 sisätyynyn verran.






Tyynyyn käyttämäni kangas on kirkkaanpunaista trikoota. Tyynyn materiaaliksi sopii yhtä hyvin vaikka esim. pehmeä fleece. Joustavaa trikoota kannattaa ommella jousto-ompeleella ja vaihtaa koneeseen jersey-neula. 





Työvaiheet:

1. Leikkaa kaavan avulla kaksi samanlaista kappaletta kankaasta
2. Huolittele kappaleiden reunat esim. saumurilla
3. Ompele kankaat yhteen oikeat puolet vastakkain, jätä kaksi täyttöaukkoa (ylä- sekä alahuuleen)
4. Käännä tyyny oikein päin, kulmien kääntäminen sujuu helposti Prymin kulmien ja saumojen monitoimityökalulla 
5. Merkkaa tyynyn keskelle nuppineuloilla tai piirtämällä ompeluviiva, joka erottaa ylä- ja alahuulen
6. Ompele merkitsemääsi viivaa pitkin
7. Täytä molemmat huulet vanulla
8. Ompele täyttöaukot kiinni käsin piilo-ompeleilla, ohjevideo piilo-ompeleen ompeluun täällä





Vinkkinä vielä, että YouTubesta löytyy paljon ohjevideoita ompeluun sekä muihin erilaisiin tee-se-itse -projekteihin! 


1.12.15

Valmisverhosta lenkkiverho


Muokkasin Tori.fi:n kautta ostamani Finlaysonin Optinen Omena -kankaasta ommellun valmisverhon isoäidin verhotankoon sopivaksi lenkkiverhoksi. 

Valmisverhossa oli alun perin tankokuja. Lyhensin verhon ja ompelin jäljelle jääneestä kankaasta siihen lenkit. Lenkkien ansiosta verhon siirtely tangolla on helpompaa, eikä tangon seinäkiinnike rajoita verhon paikkaa.


 Leikkasin lenkkejä reilummin kuin niitä loppujen lopuksi käytin. Verhon yläreunaan tuli 9 lenkkiä 14 cm välein. Lenkkien tiheydestä riippuu, miten verho laskeutuu. 

Lenkkien korkeudeksi mittasin verhon yläreunan käänteen verran (8 cm) + 1 cm saumanvaran ylä- sekä alareunaan (= 10 cm). Lenkin leveydeksi tuli 3 cm + 1 cm saumanvaraa (= 5 cm).


Työ nopeutuu, kun lenkit ompelee "sarjatyönä". Lenkit kannattaa ommella yhteen pötköön ja leikata ne lopuksi irti toisistaan.

Silitin lenkkeihin 1 cm saumanvarat valmiiksi niiden ompelemisen ja nurjalle kääntämisen helpottamikseksi. Tikkasin vielä lenkit pitkiltä sivuilta, että saumanvarat pysyvät paremmin lenkin nurjalla puolella.


Neulasin lenkit paikoilleen verhon yläreunaan. Käänsin lenkin alareunan verhon yläreunan käänteen alle ja ompelin sekä lenkit, että verhon käänteen samalla ompeleella yhteen. Verhon yläreunan ompelin lenkkien päältä.

Lyhentämisen lisäksi valmisverhoja voi muokata omiin ikkunoihin ja verhotankoihin sopiviksi muutenkin. Valmiita verhoja muokkaamalla niistä voi pienillä muutoksilla saada omiin tarpeisiin sopivat. Vinkki valmisverhojen muokkaamiseen esim. jatkamalla löytyy täältä

22.11.15

Vanutikattu torkkupeitto tilkuista


Ompelin aikaisemmissa ompelutöissä käyttämistäni mustavalkoharmaista puuvillakangastilkuista tilkkutyön. Tilkkutyöstä tuli torkkupeitto, joka tulee olemaan yksi opiskeluun liittyvistä näyttötöistäni.




Tikkasin ensin tilkkutyön ja vanulevyn yhteen tilkkutyön saumojen päältä. Torkkupeiton taustakankaaksi tuli musta vakosametti ja kankaiden väliin levyvanu. Torkkupeiton kulmiin askartelin mustasta puuvillalangasta tupsut.




Ompelin tilkkupeiton samalla idealla kuin aiemmin tekoturkiksesta ompelemani torkkupeiton




Taustakangas leikataan jokaiselta sivulta päällyskangasta suuremmaksi, saumanvaraksi lisätään 2 cm. Taustakankaan ja päällyskankaan voi harsia yhteen pitkillä pistoilla. Kulmat kannattaa jättää harsimatta, että kulmat saa mitattua ja ommeltua jiiriin helpommin. 




Ennen kulmien ompelua tupsut pujotetaan paikoilleen, jolloin ne kiinnittyvät paikoilleen samalla ompeleella kuin kulmat.




Myös vanulevyn kulmat täytyy leikata ja ommella jiiriin.




Vanun kulmasta leikataan kolmion muotoinen pala.




Ei kannata leikata liian suurta palaa kerralla, vaan vähän kerrallaan ja sovittaa aina välillä, kääntyyko kulma hyvin taustakankaan kulman alle.




Kun kulma on sopivan kokoinen, sen reunat voidaan ommella käsin yhteen.




Kun vanulevyn kulmat on ommeltu, taustakangas käännetään oikein päin ja asetellaan vanu + päällyskangas sen sisälle. Työ helpottuu, jos torkkupeiton voi levittää suurelle tasaiselle pinnalle.




Paikoilleen asetellut kankaat neulataan yhteen ompelua varten. Jos mahdollista, neulaamiseen kannattaa käyttää normaaleja nuppineuloja suurempia ja pidempiä neuloja. Halutessaan kangaskerrokset voi harsia yhteen ennen ompelua.




Paksuja kangaskerroksia kannattaa ommella tarkoitukseen sopivalla ompelukoneella, jykevällä kotikoneella tai teollisuusompelukoneella. Vuoden -74 Husqvarna 2000 -kotiompelukone suoriutui ompelusta hienosti. Käytin ompeluun tavallista paksumpaa ompelulankaa.





Kun kankaat on ommeltu yhteen, torkkupeitto on valmis. Vanutikattu tilkkupeitto on ehkä suuritöinen, mutta sen suunnitteleminen ja toteuttaminen mukavaa. Onnistunut lopputulos on vaivan arvoinen ja itse tekemällä saa omaan sisustukseen sopivaa.

Tilkkutyö valmistuu sitä nopeammin, mitä suuremmista tilkuista sen ompelee. Kuviolliset kankaat antavat anteeksi, jos tilkkujen kulmat eivät osu täsmälleen kohdilleen. Valmiin työn tilkkujen kulmien päälle voi ommella esim. nappeja, jotka piilottavat epätäydelliset kulmat. Kaikkien kangaskerrosten läpi ommellut napit myös pitävät kerrokset yhdessä.




Hankin erilaisia ja erikokoisia mustia nappeja torkkupeittoon Tampereelta Kierrätyskeskuksen yhteyteen avatulta Nextiili-pajalta. Paja ottaa vastaan, lajittelee, lahjoittaa, myy ja kierrättää käytöstä poistettuja tekstiilejä, kankaita sekä ompelutarvikkeita uusiokäyttöön. Käykääpä tutustumassa paikkaan!


15.11.15

Koristetyynynpäällinen ja verho + rypytysnauhan ompeluohje


Sisustusalan opiskelu alkaa olla jo loppusuoralla. Nyt on aika tehdä valmistumista varten tarvittavat näyttötyöt arvioitaviksi.

Tänä viikonloppuna urakoin koristetyynynpäällisen sekä suoran verhon. Ompelin ne yläkerran aulaan/työhuoneeseen. 




Samalla uudistin myös rottinkisen rahin päällystämällä sen uudelleen mustalla nahalla.





Koristetyynyn päällisen ompelin kaksipuoliseksi mustavalkoharmaasta 100 % puuvillakankaasta ja mustasta vakosametista. 50 x 50 cm tyynynpäällisessä on vetoketju ja sen voi irrottaa pesua varten.




Suoran verhon ompelin samalla tavalla, kuten tämän verhon aikaisemmin täällä. Alareunaan tuli painoiksi verhopainot ja yläreunaan rypytysnauha. Alla vielä ohje, kuinka rypytysnauha ommellaan verhon yläreunaan niin, että oikealle puolelle jää näkymään vain yksi ommel.




Ensin taitetaan saumanvara (1 cm) kankaan nurjalle puolelle. Rypytysnauha kiinnitetään kankaan oikealle puolelle taitteen reunaan ja ommellaan nauhan reunasta yhden kankaan läpi.




Jos edellistä vaihetta oli vaikea hahmottaa, yllä kuva nurjasta puolesta. Saumanvara käännetty nurjalle ja rypytysnauha ommeltu sen toisesta reunasta kankaaseen.




Seuraavaksi verhon yläreuna rypytysnauhoineen käännetään kankaan nurjalle puolelle ja ommellaan kolmen kankaan läpi. Sauma tulee nyt kiinnittämään kaksinkertaiseksi käännetyn saumanvaran ja kankaan toisiinsa. 




Verhon yläreuna näyttää oikealta puolelta katsottuna tältä. 


Vielä olisi pari näyttötehtävää ommeltavana ja niiden lisäksi kirjalliset työt. Ehkäpä ne tässä pikkuhiljaa valmistuvat...


2.11.15

Eteisen itse tehty kierrätyspainotteinen sisustus


Eteinen on ollut muutoksen kourissa jo jonkin aikaa. Nyt voi vihdoin sanoa, että se on valmis! Eteinen on mielestäni nyt avara, toimiva ja sisustus sopii talon henkeen.




Kerrataanpa vielä, mitä kaikkea eteisessä on tehty. Linkkien kautta pääsee lukemaan aikaisemmat postaukset ja tarkemmat selostukset siitä miten muutokset toteutettiin.



Eteisen kaapisto purettiin ja sen tilalle vaihdettiin avonaulakko. Portaiden alle jäänyt hukkatila hyödynnettiin asentamalla sinne pitkä vaatetanko ja muuttamalla tila vaatehuoneeksi

Vaatetanko henkareineen piiloutui siististi verhon taakse. Väriä eteiseen tuotiin maalamaalla muutama vaatehenkari pirteän keltaiseksi.



Eteisen seinustalle laitettiin pieni penkki, joka maalattiin mustaksi. Penkki toimii eteisessä laskutilana sekä istuimena kenkiä puettaessa.




Penkkiä vastapäätä portaiden vieressä on mustalla ja valkoisella maalattu vintagepeili ja -lipasto. Peilin sekä lipaston puuosat olivat ennen maalausta punaruskeaa tiikkiä. Lipasto toimii laskutilana ja sen laatikoihin mahtuu paljon tarpeellista pikkutavaraa.



Läpikulkutilan ovineen ja portaineen kokoaa keskellä lattiaa oleva virkattu ja harmaaksi värjätty pitsimatto. Rottinkisessa kannellisessa ompelukorissa säilytetään villasukkia.



Eteisen sisustamiseen käytettiin kierrätysmateriaaleja, ostettiin uutta sekä käytettyä ja tuunattiin jo olemassa olevaa. Hintaa muutoksessa käytetyille materiaaleille ja hankinnoille tuli n. 250 - 300 €, kun työ tehtiin itse.

1.11.15

Entäs jos mieli muuttuu...?


No sitten vaan maalataan uudelleen vanhan pinnan päälle! 

Jos kaipaa muutosta, ilmettä voi vaihtaa helposti ja nopeasti parilla kerroksella maalia. Myös erilaiset kokeilut ovat mahdollisia, koska pinnat voi aina käsitellä uudelleen.





Eteisen tiikkinen vintagepeili ja -lipasto olivat sellaisinaankin ihan ok. Olin korostanut kalusteiden tiikkipintaa suihkutettavalla petsi sprayllä. Mutta koska eteisessä oli jo puupintaa ennestäänkin, uuden puusävyn lisääminen tilaan ei ollutkaan hyvä idea. Tila tuntuu helposti tunkkaiselta ja raskaalta, jos sitä hallitsee jokin väri, sävy tai materiaali.





Keventääkseni ja raikastaakseni tilaa, maalasin lipaston jalat, laatikot ja oven mustiksi, tason ja sivut valkoisiksi. Valkoisen maalin alle levitin kerroksen valkoista pohjamaalia. Maalikerrosten välillä tein välihionnan.

Maali tarttui hyvin petsikerroksenkin päälle, kun karhensin pinnat ensin kevyesti hiomalla. Käytin maalaamiseen Teknoksen puolikiiltäviä vesiohenteisia Futura-kalustemaaleja.

Vintagepeili ja -lipasto näyttävät nyt mielestäni nyt moderneilta ja sopivat hyvin muuhun sisustukseen.


30.10.15

Lampun varjostimen uudistaminen perinteisellä menetelmällä [osa 3/3]


Pöytävalaisinten uudet kangasvarjostimet ovat nyt valmiit. 

Ensin varjostinkehikoiden päälle kieputettiin nauhaa (osa 1/3) ja sen jälkeen niiden päälle pingotettiin ja ommeltiin kangas (osa 2/3).




Varjostimet viimeisteltiin liimaamalla kankaan saumojen päälle koristenauhaa. Nauhat peittävät käsin ommellut saumat ja ne tekevät varjostimesta viimeistellyn näköisen. Koristenauhat liimattiin kankaaseen puuseppien käyttämällä perinteisellä puuliimalla. 




Ensin liimataan pystysaumojen päälle tulevat koristenauhat. Nauhan päitä ei käännetä varjostimen sisäpuolelle, vaan ne leikataan poikki kehikon reunan kohdalta. Seuraavaksi liimataan ylä- ja alaosan ympärille tulevat nauhat. Ne liimataan pystysuoraan liimattujen nauhojen päälle kehikon ympäri. Alareunaan liimataan ensin hapsunauha ja sen päälle koristenauha.




  Alareunan hapsunauha liimataan ihan kehikon alareunaan. Näihin varjostimiin hapsunauha on liimattu puolisen senttiä korkeammalle. Tarkoitus oli, että nauha peittää varjostimen kankaan alareunaan tulleet tahrat. Kankaan tahroja voi yrittää häivyttää myös värittämällä tahran kohtaa värikynällä.




Jos taas varjostimen kangas jää löysäksi, sitä voi kutistaa suihkuttamalla kevyesti vettä. Vesi kutistaa kangasta ja se pingottuu kuivuessaan kireäksi. Pieniä virheitä ei siis tarvitse pelätä, niihin löytyy keinoja, joilla ne voidaan korjata.  




Perinteisellä menetelmällä varjostimien uudistaminen oli ainakin näin ensimmäistä kertaa kokeiltaessa jonkin verran aikaa vievää, mutta mukavaa puuhaa. Samalla menetelmällä voi uudistaa myös katto- ja lattiavalaisinten sekä pienten seinälampettien kangasvarjostimia. 

Kankaan valinta vaikuttaa paljon siihen, minkä tyylisiä varjostimista tulee. Itse tekemällä saa persoonallisia valaisimia, joita ei kaupasta löydy. Varjostinten suunnittelussa, toteutuksessa, viimeistelyssä ja koristelussa saa todellakin käyttää mielikuvitusta!


25.10.15

Uudelleen verhoiltu rahi ja tereen ompelu


Verhoilin pienen jalallisen rahin harmaalla verhoilukankaalla. Päällys- ja kappakappaleen väliin ompelin mustasta vinonauhasta tereen.

Rahin alkuperäinen kangas oli violetti ja jalkakehikko tiikkiä. Verhoilua odotellessa rahin oli saanut päälleen väliaikaisen hupun.  





Aloitin verhoilun irrottamalla rahista puisen jalkakehikon ja rahin alkuperäisen päällyskankaan. Kankaan alta löytyi vaahtomuovi. Se oli jo jonkin verran alkanut murentua, mutta kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että jätin sen paikoilleen. Niittasin vaahtomuovin päälle sopivan kokoisen palan levyvanua. Vanukerros kankaan ja vaahtomuovin välissä suojaa vaahtomuovia hankautumasta kangasta vasten ja estää vaahtomuovia murentumasta.





Pienikokoisen rahin kannen koko on 36 x 36 cm ja reunan korkeus 12,5 cm. Leikkasin harmaasta verhoilukankaasta päällyskappaleen sekä sivukappaleen eli kapan. Kappakappaleen pituuteen kannattaa varata muutama sentti ylimääräistä, ettei se jää liian lyhyeksi. Mittasin kappaleille 1,5 cm saumanvarat. 

Pyöristin rahin päällyskappaleen kulmat, että ne olisivat helpompi ommella ja asettuisivat paremmin rahin päälle. Myös tere on helpompi ommella, kun ommeltavissa kappaleissa ei ole teräviä kulmia. 





Ompelin rahin tereen mustasta vinonauhasta. Se kestää kevyttä käyttöä, mutta jos haluaa tereestä vahvemman, se kannattaa leikata paksummasta kankaasta. Tereen sisälle ostin koululta ohutta muovista tereen ompelua varten tarkoitettua putkea/pilliä. Tereen sisälle voi ommella myös nauhaa, esim. nyöriä tai edullista muurarin saumalankaa.


Tereen ompelussa on kolme vaihetta:

1. Terenauha ommellaan ensin putkeksi niin, että terelanka tai -pilli jää putken sisään. Ommellessa kannattaa käyttää vetoketjupaininjalkaa, että pääse ompelemaan tereen lähelle. Tämä ensimmäinen ommel ommellaan kauimmaiseksi tereestä. 

2. Seuraavaksi putkeksi ommeltu terenauha ommellaan päällyskappaleen reunaan. Päät taitellaan jatkokohdassa siististi päällekkäin ja terelanka/pilli katkaistaan jatkumaan siitä mihin toinen pää jää. Terenauha ommellaan nyt lähempää terettä kuin edellinen ommel. Kulmiin kannattaa leikata pieniä lovia, että terenauha kääntyy niissä paremmin.





3. Tereen ompelun kolmannessa vaiheessa tere ommellaan päällyskappaleen ja kapan väliin. Ommel yhdistää kappaleet ja tere jää niiden väliin. Tämä ommel ommellaan niin läheltä terettä kuin mahdollista, että se jää tiukasti kappaleiden väliin. Edelliset kaksi ommelta jäävät sauman sisään, eivätkä näy päällepäin.





Nyt meillä on niittaamista vaille valmis päällys rahille. Päällys asetellaan rahin päälle niin, että saumanvarat jäävät siististi kapan puolelle alaspäin. 





Päällys vedetään tiukasti rahin päälle ja niitataan niittipistoolilla kiinni. Kapan alareunan voi kääntää siististi piiloon. Kappakappaleen voi jo alun perin leikata niin, että alareunaan jää hulpio, silloin reunaa ei tarvitse huolitella eikä kääntää.

Maalasin rahin puisen jalkakehikon mustalla kalustemaalilla. Jalkakehikko ruuvataan takaisin paikoilleen. 





Viimeistelin rahin ompelemalla sen alareunaan kaksinkerroin taitetun vinonauhakaitaleen. Liimasin nauhan tekstiililiimalla ja ompelin käsin parilla pistolla muutamasta kohdasta rahin päälliseen. 





Jotta rahista tulisi vähän tyttömäisempi, solmin ja ompelin alareunan nauhan päälle vinonauhasta rusetin. Rusetin teko-ohje pahvimallin avulla löytyi täältä.